Konsertti: Orkesterisota

Kansallisoopperan orkesteri ja Ruotsin kuninkaallisen oopperan orkesteri asettuivat vastakkain lämminhenkisessä Suomi-Ruotsi maaottelussa. Tilaisuus järjestettiin Logomossa 10.8.2012 Turun Musiikkijuhlien avajaiskonserttina. Aluksi kummatkin orkesterit soittivat kansallista musiikkia. Suomalaiset soittivat Sibeliusta ja Ruotsalaiset Stenhammaria. Kummatkin orkesterit olivat hyvässä vedossa, mutta sanoisin että Ruotsalaisten soundi oli skarpimpi ja orkesteri soi nätisti yhteen. Ohjelmassa oli luvassa myös soitinten välistä kovin, nopein jne. kilpailuja joka oli hauska. Konsertissa oli ammattitaitoinen ja huumorintajun omaava juontaja, joka teki konsertista hauskan kokonaisuuden. Konsertti huipentui kummankin orkesterin samanaikaiseen esitykseen Ravelin Bolerosta, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Bolero on tutkielma äänenvoimakkuuteen. Koko 10min sävellyksenkaari on yhtä cresendoa, joka päättyy korvia huumaavaan Forte Fortissimoon. Orkesterit soittivat hyvin yhteen kapellimestari Mikko Frankin ohjauksessa.

Wilhelm Stenhammar: Excelsior Op. 13

Jean Sibelius: Sinfonia nro 7 C-duuri Op. 105

Benjamin Britten: Four Sea Interludes Op. 33a

Gustav Mahler: ”Adagietto” sinfoniasta nro 5 cis-molli

Maurice Ravel: Boléro

Konsertti: Milla von Weissenberg, näyttötutkintokonsertti

Milla von Weissenberg on parhaillaan Sibelius-akatemiassa opiskeleva pianonsoitonopiskelija. Hänellä meni viimeinen vuosi Turun Konservatoriossa ja ensimmäinen vuosi Sibelius-akatemiassa päällekkäin ja tämä kyseinen konsertti oli hänen näyttötuskintokonserttinsa Konservatoriossa. Ohjelmistossa oli monipuolisesti sooloteoksia, lied-lauluja sekä näyttöjä Millan sovituskyvyistä. Nautin itse kovasti Millan tulkinnasta Chopinin Etydi Op. 10 no. 9 teoksesta, jossa oli todella energinen ote! Milla on heittäytyjä. Hän pistää osan sielustaan joka kappaleeseen mitä hän soittaa ja hänen melken Italialaistyyppiset, romantiikan suuntaan nojaavat maneerinsa tehostavat vaikutelmaa. Toiseksi kohokohdaksi konsertissa voisi nostaa Eric Rousin laulaman, hyytävän komean Franz Schubertin Erlkönig Op. 1. Eric Rousi on eräs Suomen tulevaisuuden basso-lupauksista! Hänen tekniikassaan on vielä hiomista, mutta äänimateriaali on piru vieköön komea!

OHJELMA:

-J.S. Bach: Preludi ja Fuuga d (DWK II)

-T. Niininen: Preludi No. 4

-F. Chopin: Etydi Op. 10 No. 9

-S. Prokofiev: Romeo ja Julia Op.75: Mercutio / Romeon jäähyväiset

-F. Schubert: Sonaatti A, D. 664: 2. Andante
(Sovitus: Milla von Weissenberg)

-R. Strauss: Zueignung Op. 10 No. 1

-C. Schumann: Sie liebten sich beide Op. 13 No. 2

-R. Schumann: Er ist's Op. 79 No. 23

-T. Kuula: Yö Op. 22 No. 3

-T. Kuula: Epilogi Op. 6 No. 2

-T. Kuula: Syystunnelma Op. 2 No. 1

-F. Schubert: Erlkönig Op. 1

Kirjallisuus: Robert E. Howard - Red Nails

Red Nails on viimeinen Robert E. Howardin kirjoittama Conan Barbaari tarina. Novelli alkuperäisesti julkaistiin Weird Tales lehdessä Kesäkuussa 1936. Tarina sijoittuu semi-historialliseen Hyborian Aikaan, jossa on vaikutteita keski-ajasta ja viikinkimytologiasta. Tarinan synkkien kuoleman ja rappeutumisen teemojen takia sitä pidetään klassisena Conan Barbaari tarinana ja on kiistatta eräs kirjailijan parhaista teoksista.

Tarina piti minut alusta loppuun otteessaan. Conan löytää vahingossa kadonneen kaupungin viidakon syvyyksistä, jonka sisäsiittoiset asukkaat sotaisella käytöksellään ovat ajautumassa tuhoon. En löytänyt tarinasta sen suurempaa syvällisyyttä. Robert E. Howardin tarinnankerronta on vaan niin väkevää, että syvällisyyden puuttuminen ei mielestäni ole miinus. Joskus pelkkä hyvin kirjoitettu tarina voi olla kulttuurisesti sisältörikasta. Mielikuvituksen virikkeenä Howardin tarinat toimivat erinomaisesti.

Kirjallisuus: Robert E. Howard - The Phoenix on the Sword

Hither came Conan, the Cimmerian, black-haired, sullen-eyed, sword in hand, a thief, a reaver, a slayer, with gigantic melancholies and gigantic mirth, to tread the jeweled thrones of the Earth under his sandalled feet...

Tämä tarina on yksi ensimmäisista Conan Barbaari novelleista. Robert E. Howardin tarinankerronta on uskomattoman värikästä. Barbaarin tinkimättömässä luonteessa on jotain selittämätöntä vetovoimaa ainakin allekirjoittaneeseen. Kuolemaa pelkäämättömänä Conan elää elämäänsä täysillä ajattelematta menneitä tai tulevaa, ottamalla tarvitsemansa ja säälimättä vihamiehiään. Conan on täydellinen esimerkki äärimmäisen vahvasta persoonasta, joka osaa elää tässä hetkessä. Tämä hetkessä eläminen unohtuu monelta nykymaailman menossa...

Club Coverdose feat. Mats Levén, Helsinki

Bändikaverini Adamantrasta, Jukka Hoffrén soitti minulle kuukausi takaperin yllättävän puhelun ja kysyi: ”Hei Crisu! Voitko majoittaa Mats Levénin sun sohvalle?”. Mats Levén on minun teiniajan sankareita. Hän on laulanut Yngwie Malmsteenin bändissä vuosina 1997-1999 ja ensimmäinen Live DVD, jonka omistin oli Yngwie Malmsteen Live! Mats lauloi kyseisellä livetallenteella ja sitä olen teiniajan innostuksessani katsellut lukemattomia kertoja. Kun sain Jukan puhelun koin samalla lapsenomaista innostusta sekä epäuskoa, että meneekö Matsilla muka noin huonosti, että hän tulee minun sohvalle nukkumaan?

Koverkiertue ei toteutunut, joten Mats tuli suomeen pelkästään yhdelle pistokeikalle Helsinkiin. Pääsin juttelemaan hänen kanssaan backstagella 10min verran ja hän kertoi minulle tämän hetken projekteistaan. Hän laulaa nykyään Candlemass nimisessä legendaarisessa Ruotsalaisessa doom-metal bändissä, joka perustettiin jo vuonna 1984. Eli eihän sillä Matsilla niin huonosti mene. Pääsee vieläkin isoille lavoille esiintymään. Huomasin, että hän on viimeisen päälle ammattilainen joka oli lentänyt Helsingin keikalle hyvällä palkalla.

Itse keikka oli mahtava! Mats on pitänyt äänensä kunnossa ja varsinkin Whitesnaken kappaleet kuulostivat melkein paremmalta kuin alkuperäiset vedot David Coverdalen kanssa. Mats Levénillä on poikkeuksellisen rouhea rock-soundi ja vaikka hänen ikänsä lähenee jo 50-ikävuotta, niin hänen rekisterinsä on vieläkin ilmiömäinen. Hän lauloi mm. suvereenisti Queensrÿchen ”Queen of the Reich” kappaleen, joka on kiistatta yksi Heavy Metallin klassikoita ja erittäin vaikea laulaa.

Baletti: Kansallisbaletin kesäkiertue 2012

Kansallisbaletti lähti promokiertueelle kesällä 2012 ja satuin sopivasti paikalle ilmapiiriltään positiivisvaikutteiseen tapahtumaan. Turun tapahtuma järjestettiin Varvintorilla 5.6.2012. Promokiertue oli toteutettu 15 tanssijan voimin ja kiertuekaupunkeina olivat Helsinki, Tampere, Turku, Vaasa, Lahti, Oulu, Jyväskylä ja Kuopio. Noin puolentoista tunnin pituisessa esityksessä nähtiin niin klassista balettia kuin nykytanssiakin.

Itse en ole mikään erityinen baletin ystävä. Muistaakseni kerran ennen olen ollut katsomassa balettiesitystä ja tälläkin kertaa minut raahasi tapahtumapaikalle eräs tuntemani naishenkilö. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt kuinka paljon viihtysin tapahtumassa. Kohtauksia nähtiin mm. baleteista Romeo ja Julia, Don Quijote, Le Corsaire - Merirosvo,Scheherazade ja Joutsenlampi. Musiikkia oli nykytaideteoksissa Jukka Pojalta sekä Chisulta. Plussana esityksessä mainittakoon myös kansallisbaletin tytöt, joita oli mieluisa katsella.

Musikaali: We Will Rock You, Lontoo

Ben Eltonin ja Queen-yhtyeen luoma, hyvinkin suosittu ”We Will Rock You” musikaali lukeutuu Lontoon menestyneimpiin teatteriesityksiin. Sen on nähnyt Isossa-Britanniassa yli kuusi miljoonaa ja maailmalla yli 14 miljoonaa ihmistä. Musikaali pyörii Lontoon Dominion teatterissa ja se on teatterin historian pisimpään pyörinyt show. Vuonna 2011 ”We Will Rock You” voitti arvostetun yleisöpalkinnon Laurence Olivier Awardsissa.

Lontoon kolmesta musikaali- / konserttitapahtumasta tämä oli minulle itselleni mieluisin. Juureni ovat vahvasti rock-musiikissa ja Queenin kappaleet kolahtavat omalla kohdalla ja kovaa. Ehkä lempiesitykseni musikaalin aikana oli Oliver Tompsettin komeasti tulkitsema ”Who Wants To Live Forever”. Ehdoton suositus käydä katsomassa jos Lontoon reissu on suunnitelmissa!

Konsertti: Giuseppe Verdi – Requiem, Lontoo

Verdin säveltämä Requiem on kuolinmessu Alessandro Manzonille, humanisti ja kirjailija joka oli Verdin ihailun kohde. Messu perustuu alunperin Rossinille sävellettyyn kuolinmessuun, johon 13 tunnettua Italialaista säveltäjää antoi kontribuutionsa. Tätä Rossinille kirjoitettua messua ei kuitenkaan esitetty Verdin elinaikana ja tästä turhautuneena hän sävelsi oman teoksen, joka pohjautui hänen osuuteensa (Liberate Me) Rossinin messusta.

Esitys oli Royal Albert Hall:ssa Kesäkuun 25. päivänä. Olin vaikuttunut kuuluisan konserttisalin massiivisuudesta, mutta kääntöpuolena isolle koolle oli volyymin puuttuminen. Desibelit hukkuivat tyhjään tilaan vaikka akustiikka olikin huikea. Instrumentit kuuluivat selvästi ja kuoro lauloi pontevasti. Valaistus oli tunnelmaa luovaa. Henkilökohtaisesti vaikuttavin Verdin Requiemin esitys on kuitenkin itsellä teini-iässä kuulemani Turun Kaupunginorkesterin versio, jossa tosin saattaa olla nostalgialisää mukana.

Musikaali: Phantom of the Opera, Lontoo

Olin 21.6.2012 – 26.6.2012 Englannissa lomailemassa ja kävin katsastamassa Andrew Loyd Webberin ”Phantom of the Opera” musikaalin Lontoon ”Her Majesty's Theatre” teatterissa. Musikaali on pyörinyt kyseisessä lokaatiossa yhteensä 27 vuotta. Näyttelijöinä produktiossa olivat mukana briliantit Marcus Lovett oopperan kummituksena sekä Anna O'Byrne Christine Daaén roolissa. Mukana oli myös näyttelijöitä, jotka olivat tehneet elämtyön oopperan kummituksessa kuten Wendy Ferguson. Wendy on ollut alusta asti mukana Carlotta Guidicellin roolissa.

Itse esitys oli tekniseltä toteutukseltaan juuri niin hyvä kuin mitä odotinkin. Laulajat lauloivat puhtaasti ja näyttelijät jaksoivat vaikuttaa innostuneilta (vaikka osa onkin vetänyt samaa roolia jo 25v). Itse aihe oli hitusen kulunut sekä klisheinen ja olisi minun mielestäni kaivannut modernisointia. Perinteinen kauhuromantiikka tosin vetoaa vahvasti konservatiivisempaan kulttuuriväkeen ja uskoisin että uudistaminen saisi aikaan vastareaktion juurikin tässä kohderyhmässä. Kaiken kaikkiaan musikaali on tuottanut 5,2 miljardia dollaria lipputuloissa, joten tuskin sitä lähdetäänkään uudistamaan ennen kuin kassavirrat laantuvat.