Vintage Tupla -mainos

Vanhan ajan kunnon mainoshuumoria. Tämä vanha Tupla mainos on ehkä ensimmäisiä mainoksia joita muistan katselleeni, sillä olen varmasti ollut viiden ja seitsemän ikävuoden välissä kun tätä näytettiin TV:stä. Uskon syyn miksi se on jäänyt mieleeni johtuvan ”Indiana Jones” teemasta sillä olin katsonut isäni kanssa Indy -elokuvat ja olin kova fani.

Mainoksessa lierihattuun sonnustautunut seikkailija hyppää junan kyytiin, hyppii katolla ja kiipeää junan seinää pitkin eräälle vaunulle, jonka seinän takana on kaunis nainen vangittuna. Nainen on hysteerisessä tilassa kunnes hän näkee tupla-patukan ilmestyvän junan seinässä olevasta raosta. Tämän jälkeen miesääni sanoo: ”Taitaa tyttö tietää, että olis seinän takana patukkaa tarjolla.”. Tätä humoristista letkautusta tuskin ymmärsin pikkupoikana, mutta näin vanhempana se osuu ja uppoaa.

South Park - Cheff Returns

Tämä on yksi ehkä kaikkien aikojen hauskimmista South Park jaksoista. Kun Trey Parker ja Matt Stone tekivät scientologiaa pilkkaavan jakson päätti Cheffin ääninäyttelijä, soul laulaja Isaac Hayes lopettaa sarjassa ääninäyttelemisen. Cheffin viimeisessä jaksossa hän liittyy ”Super Adventure Club” nimiseen ryhmittymään ja nousee lentokoneeseen lähteäkseen seikkailulle.

”Cheff Returns” jakossa Cheff yllättäen palaakin South Parkiin. Sarjan luojat parsivat kokoon Cheffin käyttämättömistä repliikeistä jakson jossa on naurussa pidättelemistä. Super Adventure Club olikin pedofiilien salaseura, joka valkoisten riistäjien tavoin matkusti ympäri maailmaa harrastaen seksiä alkuasukasheimojen lapsien kanssa. Jakson lopussa Cheff murhataan hyvinkin graafisella tavalla joten melko selvää on, että tämä on hupimielinen kosto jonka kohteena ovat scientologia ja Isaac Hayes. Suosittelen!

Game of Thrones, Kausi 1

HBO:n tuottama Game of Thrones TV sarja perustuu George R.R. Martinin palkittuun kirjasarjaan nimeltä ”A Song of Ice and Fire”. Kausi 1 seuraa saman nimistä ensimmäistä kirjaa ja onnistuu siinä erinomaisesti. Sekä kriitikot että yleisö ovatkin ottaneet TV-sarjan vastaan hyvin. Tähän mennessä sarja on voittanut mm. Golden Globen sekä Emmyn ja IMDB:ssä sarjalla on 9.4/10 arvosana.

Sarja toimii kirjalle uskollisen käsikirjoituksen ja mahtavien näyttelijöiden ansiosta. Ensimmäisen kauden keskeisimmän hahmon, Eddard Starkin roolissa nähdään Taru Sormusten Herrastakin tuttu Sean Bean, eivätkä muutkaan näyttelijät ole yhtään sen huonompia. Sarja marssittaakin katsojan silmien eteen lukuisia BBC:n laatusarjoista tuttuja veteraaninäyttelijöitä sekä Brittein saarien tuoreempia lupauksia. Tämä sarja toimii kaikilla tasoilla ja pitää katselijaa ottessaan jakso toisensa jälkeen.

In the Name of the King 2 (elokuva, 2011)

Nyt tuli katsottua äärimmäistä roskaa. Olen kerran viikossa veljeni ja erään hyvän ystäväni kanssa katsonut toimintaelokuvia ja tällä kertaa vuoroon pääsi Uwe Bollin ohjaama jatko-osa eräälle kaikkien aikojen huonoimmista elokuvista; In the Name of the King. Ensimmäisessä elokuvassa oli 50 miljoonan budjetti ja tässä sontakasassa oli vain 4,5 miljoonan. Tämä toinen oli samassa suhteessa eeppisesti kökömpi kuin ensimmäinen. Toisaalta se teki elokuvasta äärimmäisen huvittavaa katseltavaa.

Dolph Lundgren esittää elokuvassa Granger nimistä sotaveteraania, joka imetään keskiaikaiseen fantasiamaailmaan portaalin kautta sen jälkeen kun ninjat hyökkäävät hänen taloonsa. Granger nimetään ”The Chosen One:ksi” joutuu selvittelemään kansakuntien välistä sotaa. Kansakunnat ovat ilmeisesti melko pienet, sillä enimmillään elokuvassa nähdään noin 20 ekstraa samaan aikaan valkokankaalla. Jollain tapaa jaksoin kuitenkin katsoa tämän Ö-elokuvaa paremmin loppuun asti kuin isomman budjetin ensimmäistä osaa, joka otti itsensä liian tosissaan. Tämä jatko-osa on nimittäin väännetty täysin kieli poskella.

Comedians in Cars Getting Coffee

Jerry Seinfeld on lempi amerikkalaisia koomikoitani George Carlinin ohella, joten olin hyvinkin ilahtunut kuullessani että hänellä on juuri julkaistu kevyt uusi nettisarja. Sarjan ideana on että Jerry soittaa 15-minuuttisen jakson alussa jollekin tunnetulle koomikolle ja käy hakemassa hänet kahville jollakin hienolla vintage automobiililla. Automatkan ja kahvittelun aikana Jerry ja jakson vieraileva tähti vääntävät vitsia mistä milloinkin ja pitävät hauskaa keskenään. Kunkin jakson lyhyen keston ansiosta CICGC on mukavan kevyt paketti kun tarvii pikaiset naurut. Jaksojen taso on kuitenkin vaihteleva. Esimerkiksi loistava Ricky Gervais vaikutti olevan hermostunut ja jakso oli selkeästi heikompaa tasoa kuin vaikkapa jakso Alec Baldwinin kanssa. Joka tapauksessa mukavan toimiva konsepti.

Baldur's Gate (PC, 1998)

Kaivoin kesäiltojen ratoksi kaikkien aikojen suosikki tietokonepelini kaapista ja asensin sen tietokoneelleni. Baldur's Gate on kiistämättä yksi arvostetuimmista PC:lle valmistetuista roolipeleistä kautta aikojen ja voisin verrata sitä käsikirjoitukseltaan melkeinpä hyvään kirjaan.

Pelaaja aloittaa pelin hahmonkehityksellä, joka seuraa AD&D roolipelisääntöjä. Hahmonkehityksessä valitaan pelaajan hahmon sukupuoli, rotu ja muita ominaisuuksia jotka vaikuttavat miten peliä pelataan. Tämän jälkeen varsinainen peli alkaa ja pelaaja löytää itsensä orpona Candlekeep nimisessä munkkilinnoituksessa. Tämä pelin avausjakso toimii pelin esittelyjaksona jossa pelaaja tulee tutuksi pelimoottorin kanssa.

Toisessa luvussa pelaaja pakenee ottoisänsä, Gorionin kanssa Candlekeepistä. Matkalla Gorion murhataan mysteerisen naamiomiehen toimesta ja pelaaja pakenee henkensä kaupalla. Tästä alkaa mysteerien selvittäminen. Kuka pelaaja oikeasti on ja kuka oli mysteerinen naamiomies joka niin brutaalisti riisti lempeän Gorionin hengen?

Baldur's Gate pitää otteessaan alusta loppuun ja hulppeat 150 pelituntia antavat pelaajalle lukuisia ikimuistoisia juonenkäänteitä ja sivutehtäviä. Pelistä julkaistaan Syyskuusta ”Baldur's Gate Enhanced Edition” nimellä kulkevaa nykyaikaistettua versiota.

Frankenstein (elokuva, 1994)

Heti kun olin nähnyt NT Liven videoinnin teatteriesityksen Frankensteinista, niin mieleeni tuli elokuva samasta aiheesta jonka olin nähnyt kerran nuorempana ollessani. Pakkohan se oli sitten Filmtowniin kipaista ja vuokrata kyseinen elokuva, jossa Robert De Niro esittää Frankensteinin hirviötä.

Elokuvassa fokus on enemmän Victor Frankensteinissa kun taas näytelmässä painopiste oli hirviössä ja miten hirviö tavoitteli inhimillisyyttä. De Niron esittämää kuolleista kokoon parsittua monsteria ei näkynyt kankaalla muutenkaan läheskään tarpeeksi, sillä De Niro vetää vahvasti roolisuorituksensa ja on tässä elokuvassa selkeestikin paras elementti.

Näytelmän jälkeen tämä elokuva tuntui suorastaan lattealta. Kenneth Branaghin ohjaaminen oli sekavaa ja petyin Francis Ford Coppolan tuotantojälkeen. Olisin osannut odottaa, että yliromantisointi oltaisiin jätetty pois kun elokuvan tekijöinä oli näin nimekäs joukko ihmisiä. Käykää katsastamassa näytelmän filmatisointi ennemmin.

NT Live: Frankenstein

Kävin katsastamassa National Theater Liven teatteriesityksen televisioinnin näytelmästä Frankenstein. Nick Dearyn käsikirjoittama ja Danny Boylen ohjaama spektaakkelinomainen näytelmä vie Frankensteinin tarinan takaisin sen goottimaisille juurille ja oli kerrassaan komeaa katseltavaa. Näytelmä oli esitetty Finnkinon teatterissa suorana Lontoosta Maaliskuussa 2011 ja nyt näkemäni näytös oli toiveuusinta.

Katselemassani versiossa Benedict Cumberbatch esitti hirviötä ja Victor Frankensteinia näyttelee Jonny Lee Miller. Viikkoa myöhemmin olisi ollut mahdollisuus nähdä versio, jossa pääroolien näyttelijät vaihtoivat rooleja keskenään. En kuitenkaan tätä halunut nähdä koska pelkäsin, että se pilaisi muistoni tästä ensimmäisestä versiosta.

Ohjaus oli sitä mitä voi odottaa Oscar-voittajalta. Sulavaa ja loisteliasta. Läsnä oli tyylillisesti paljon samankaltaisia elementtejä kuin mitä olympialaistenkin avajaisissa, jonka siis myös Danny Boyle ohjasi. Käsikirjoitus oli myös huippuluokkaa ja toi paljon inhimillisyyttä hirviön hahmoon. Jos joskus tämä näytetään uusiksi, niin suosittelen lämpimästi!

Expendables 2 (elokuva, 2012)

Kävin katsastamassa isolla kaveriporukalla tämän kesän elokuvakokemuksen, eli Expendables 2 -toimintapläjäyksen Finnkinon elokuvateatterissa Taiteiden Yönä. Elokuvaa tähdittää iso liuta menneen ajan miehekkäitä näyttelijöitä kuten Sylvester Stallone, Dolph Lundgren, Jean-Claude Van Damme, Arnold Schwarzenegger sekä Bruce Willis mainitakseni vain muutaman.

Elokuva lähtee liikkeelle todella vauhdikkaasti Expendables erikoisjoukkion rynnistäessä aasialaiseen linnoitukseen vapauttaakseen panttivangin. Kun he ottavat hupun pois panttivangin päästä se onkin Arska! Tässä vaiheessa elokuvateatterin mahdollisesti hiukan humaltunut mieskatsomo repesi raikuviin aplodeihin. Arska luonnollisesti jäi Expendables -tiimille velkaa, joten elokuvan loppupuolella nähtiin vanhan koulukunnan Arska-toimintaa pitkästä aikaa.

Elokuva oli toteutukseltaan, tähtikaartiltaan ja toiminnaltaan väkevämpi esitys kuin 2010 julkaistu ensimmäinen osa, joka nousi yllätysmenestykseksi. Ohjaajaksi on löytynyt muinoin ”Con Air” nimisen elokuvan ohjannut Simon West, joka tuo ojaukseen ja kuvalliseen kerrontaan vakautta. Toiminta ei myöskään missään vaiheessa alkanut tympimään ja aika meni kuin siivillä pienissä punsseissa, menneen ajan toimintatähdille hurratessa. Jean-Claude Van Dammen roolisuoritus pahiksena oli myös mainitsemisen arvoinen suoritus. Vaikka elokuvalla olikin huikea viihdearvo, niin elokuvan jälkeen kuitenkin tuli semmoinen olo että Expendables 2 ei tarjonnut aivan tarpeeksi paljon uutta ensimmäisen elokuvan jälkeen. Vaikka elokuva on kriitikoiden mielestä ollut parempi kuin ensimmäinen, niin lipputuloissa se on jäänyt hiukan jälkeen.