Elokuvassa
fokus on enemmän Victor Frankensteinissa kun taas näytelmässä
painopiste oli hirviössä ja miten hirviö tavoitteli
inhimillisyyttä. De Niron esittämää kuolleista kokoon parsittua
monsteria ei näkynyt kankaalla muutenkaan läheskään tarpeeksi,
sillä De Niro vetää vahvasti roolisuorituksensa ja on tässä
elokuvassa selkeestikin paras elementti.
Näytelmän
jälkeen tämä elokuva tuntui suorastaan lattealta. Kenneth
Branaghin ohjaaminen oli sekavaa ja petyin Francis Ford Coppolan
tuotantojälkeen. Olisin osannut odottaa, että yliromantisointi
oltaisiin jätetty pois kun elokuvan tekijöinä oli näin nimekäs
joukko ihmisiä. Käykää katsastamassa näytelmän filmatisointi
ennemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti